Kello 16 ja vähän yli. Lähdinpä luistelemaan. Tuli tavattua Olvikin, ennen kuin lähti duuniin juhannusaattona.
Totanoin, meitsi kaatu eilen kun vedin takaperin ihan kunnon vauhtia koko sen stadikan alamäen sieltä uimastadikalta asti ja loppuvaiheessa vauhti alko jo olla sellanen että ajattelin kääntyä ympäri ja jotain siinä sit vaan kävi, kaikki tapahtu niin nopeasti etten tiedä miten mä siinä vaiheessa sit vaan kaaduin selälleen, tai vähän oikeelle kyljelle mut selällee kuitenkin. Ja ilmeisesti tosiaan perseelleen koska mulla on toi oikee pakara ihan järkyttävä. Ei se oikeastaan kipee oo, mut ihan jumissa. Jalatkin on ihan paskana, mulla oli luistimet jalassa eilen 10 tuntia että otti varmaan voimille.
Se mikä tossa on ihmeellistä, on se, että mä selvisin uskomattoman vähillä vammoilla tosta kaatumisesta. Vauhtia oli nimittäin tosiaan paljon, mä pysähdyin jotenkin aivan älyttömän nopeasti ja jotain maagista tässä oli koska mun paitaan ei tullut mitään, selässä oli vain hieman punotusta, oikea kyynärpää ei ollut auki, hädin tuskin edes likainen, ja pahin mitä tuossa sattui oli se, että oikea pakara on siis ihan jumissa ja jalat niin pökkelönä että viime yö oli aika katastrofi saada unen päästä kiinni. Hieman hankalaa oli yrittää edes maata sängyssä kun sen verran jumitti paikat. Ja jos verta etsitään, niin sitä löytyi oikeasta kämmenestä kun se meni auki, mutta sekin oli loppujenlopuksi varsin pieni ja kohdistunut vamma, edes mustelmaa ei käteen tullut mutta verta kylläkin tuli mutta ei sitäkään oikeastaan liikaa.
Kyllähän toi hieman harmitti toi kaatuminen, mutta sitähän aina sattuu. Diagnoosi on se, että ilmeisesti alamäki ja joku ylempi taho pelasti mut kuitenkin ilkeältä Juhannus tapaturmalta, koska mä en voi ymmärtää miten noin kevyesti voi kaatua. Se täytyy olla toi alamäki. Tästä rullailin sitten Kampin keskukseen ja koska mulla ei ollut kotona mitään juhannus herkkuja, ei grillimakkaraa eikä edes leipääkään niin hetken mielijohteesta päätin mennä syömään siihen kiinalaiseen ravintolaan, kun kaverin tyttöystävä Marja-Riikka on siellä töissä. Varsinkin kun näin hänet siellä. Ja join siinä nuudelipöperön lomassa 2 oluttakin, joista toinen oli kiinalainen award winning beer Tsing Tao, todella hyvää olutta!!!
Tästä sitten jatkoin muistaakseni hietsuun päin, sieltä sitten keskustaan ja näinkin Jopen ja Juicen siinä kauppatorin kulmalla. Voi että olin onnellinen nähdessäni Jopen, niin iloinen ilme naamallaan joka tarttui muhun ja jotenkin siinä tilanteessa vielä kun kertoilin kaatumisestani niin .. no, aika mystiset fiilikset. Tästä jatkoin sitten kaivariin joka on toinen tarina se ...
Ja olin kotona kolmen jälkeen aamuyöstä :-)
